Hellou!

Elikkäs, aloitin taas blogin pidon. Blogissani kerron sen miten maailman näen. Koitan kirjoitella joka päivä mutta en voi luvata mitään. Lähinnä blogi päivitykset tulevat olemaan kuvia ja runoja ja pieniä tarinoita

okei, seuraavaksi hiukan minusta :
Olen muutamaa viikkoa vaille 16vuotias ammattikoulaan aloitteleva villikko joka tykkää kirjoitella runoja kuten varmaan tulette huomaamaankin. Harrastuksia minulla on tanssi, maalaus, ruuanlaitto , laulaminen ja ennen kaikkea runoilu. Ammattiin olisi tarkoitus valmistua neljän vuoden sisään.

hmm... sitten ehkä jotain elämästäni:
elämäni pyörii aikalailla, Loppi , Hyvinkää, Helsinki, Hämeenlinna väliä. ystävät ovat erittäin iso osa elämääni ja heidän kanssaan tulee paljon pyörittyä, suurin osa protulta.
maailmaa katson monista perspektiiveistä joita olen oppinut käyttämään protuleirin jälkeen.
maalaistyttönä paljon vietän aikaa pihalla oleillen.
perheessäni on äiti, isäpuoli, pikkusiskopuoli (7v), pikkuveli puoli ( 6v), pikkuvelipuoli (1v)

Terveisiä toisesta maailmasta kertoo jo hiukan :3 elikkäs mulle sanotaan usein sitä että olen omissa maailmoissani tai muuten näen maailman erilailla kuin muut. Okei, voihan se olla tottakin joten ihmiset jotka satutte alkaa lukea tätä , voin esittää mielipiteitä asioista hiukan erilailla joten älkää vetäkö herneitä nenäänne.
haluan ilmaista blogini kautta sitä että vaikka ihmiset näkevät kaiken erilailla, heillä voi olla samanlaisia mielipiteitä.

okei eli nyt siihen oikeaan blogitekstiin  joka onkin (yllätys yllätys) osittain runomuodossa:

 Havahduin päivällä siihen kun olin pakkaamassa koululaukkua, vaikka koulun alkuun onkin vielä 1kk ja 9 pvää. Tajusin odottavani koulun alkua, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. samalla sisässäni heräsi se pienenpieni pakokauhun oloinen tunne joka ilmestyy aina silloin kun ei pitäisi. Tajusin että olen menossa uuteen kouluun , uusien ihmisten luo ja pieni ääni pääni sisällä koitti sanoa minulle että mitä jos käy niinkuin anna tapiossa? samalla kuitenkin tapani mukaan koitin pysyä optimistisena ja miettiä että kaikki menee hyvin. päivällä sitten puhuttiiin äidin kanssa tulevaisuudesta ja noh.. pienellä jännitykjsellä odotan kiipulan punaportin pisteen palvelualojen valmentavan alkamista.

päädyin äskön lukemaan vanhaa runopäiväkirjaani ja silmääni osui suoraan yksi runo viimevuodelta. ( olisikohan ollut aikaa kun piti hakea kiipulaan)

kuvaa hyvin joitain ajatuksiani: 

Pieni tyttö katsoo lintua jonka silmistä näkee todellisen kaaoksen. Ajan johon tyttö haluaisi. Aikuisuuteen, millloin lapsista ja aikuisista tehdään tämän systeemin orjia. Tyttö luulee sitä paratiisiksi mutta se on vain maanpäällinen helvetti jonka läpi on jokaisen pakko kulkea.

rakkaudella Outolintu.