elikkas heippuli hei. pari paivaa on mennyt taas enka ole kerennyt kirjoittamaan.
anteeksi jos jotain hairitsee kirjoitus ilman a kirjainta ilman pisteita ja o kirjainta ilman pisteita.
olen turun saaristossa vierliemassa vanhojen ystavieni luona. on ollut erittain hauska viikko. on tullut taynna tekemista kuten geokatkoilya, vanhojen ystavien tapaaista, mokkeilya, hyvaa ruokaa, leivontaa, lossi matkoja ja saaristoreissuja.
talla hetkella on sellainen tilanne etta kokkaan samalla niin KIRJOITAN HUOMENNA kunnollisella koneella. hyvaa yota.
rakkaudella, outolintu
torstai 25. heinäkuuta 2013
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Aamuja , päiviä, naurun täytteisiä öitä
Voiko joku selittää mihin aika oikein häviää. Aamulla muistin että en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. anteeksi siitä. no mutta paljon on kerennyt myös tapahtua :3
Äääh mistähän sitä aloittaisi. No aloitetaanko vaikka siitä että Outolinnun harakanpesä kynittiin lyhyeksi vajaa viikko sitten. Helsingissäkin on tultu käytyä muutamaan otteeeseen.
Täytin 16.vuotta 5 päivää sitten ja synttärit ei mennyt ollenkaan putkeen -.-
Äääh mistähän sitä aloittaisi. No aloitetaanko vaikka siitä että Outolinnun harakanpesä kynittiin lyhyeksi vajaa viikko sitten. Helsingissäkin on tultu käytyä muutamaan otteeeseen.
Täytin 16.vuotta 5 päivää sitten ja synttärit ei mennyt ollenkaan putkeen -.-
- olin töissä koko päivän
- kakku ei ollut ollenkaan senlainen kun piti
- koira tuli kipeäksi kakun takia ja oksentelee vieläkin.
torstai 11. heinäkuuta 2013
ystäviä ja muuta mukavaa
Anteeksi että en ole muutamaan päivään kerennyt kirjoittamaan. Tällä hetkellä on ensimmäinen rauhallinen hetki parin päivän aikana. Matkustelun takia tekstejä voi aika-ajoin tulla harvoin sillä tien päällä ei ole helppoa löytää aikaa kirjoittaa.
Päivät ovat kulkeneet melkein samaa rataa kuin yleensäkkin mutta vain ystävien kanssa :3. Eilen ja tänään olen vaeltanut helsingin täysiä katuja ja nauranut vatsa lihakseni kipeiksi. On hassua tulla maalta kaupunkiin ihmisten keskelle. kaikki on kaupungissa niin erilaista. kuten vaikka... täällä on paljon ihmisiä ja autoja, kaikki on lähellä ja nähtävyyksiäkin riittää.
Eilen tuli tutustuttua muutamaan uuteen ihmiseen Alppi puistossa ja kuunneltua musaa ja ihmisten kiljumista koska linnanmäki oli ihan takana
illalla lisää tekstiä ja anteeksi tämän tekstin lyhyys. Aika on loppumassa käsiin silllä netti kahvilassa aikaa on vain rajoitetusí.
<3 outolintu
http://www.youtube.com/watch?v=A95NaTkQfas
Päivät ovat kulkeneet melkein samaa rataa kuin yleensäkkin mutta vain ystävien kanssa :3. Eilen ja tänään olen vaeltanut helsingin täysiä katuja ja nauranut vatsa lihakseni kipeiksi. On hassua tulla maalta kaupunkiin ihmisten keskelle. kaikki on kaupungissa niin erilaista. kuten vaikka... täällä on paljon ihmisiä ja autoja, kaikki on lähellä ja nähtävyyksiäkin riittää.
Eilen tuli tutustuttua muutamaan uuteen ihmiseen Alppi puistossa ja kuunneltua musaa ja ihmisten kiljumista koska linnanmäki oli ihan takana
illalla lisää tekstiä ja anteeksi tämän tekstin lyhyys. Aika on loppumassa käsiin silllä netti kahvilassa aikaa on vain rajoitetusí.
<3 outolintu
http://www.youtube.com/watch?v=A95NaTkQfas
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
koti-iltoja ja hillastelua! ^^
Elikkä, anteeksi että en eilen kerinnyt kirjoittamaan. Eilen väsymys vei voimat joten en jaksanut enää 2 aikaa yöllä nousta hakemaan läppäriä vaan aloin nukkumaan. Tämän päivän tekstiin tulee sitten kahden päivän jutut.
Eilinen oli rauhallinen päivä kotona yksin. Katsoin lempi elokuvani varmaan miljoonatta kertaa. Illalla lähdin vaeltamaan metsään ja etsimään inspiraatoita rakkaan ystäväni syntymäpäivälahjaan, niitähän löytyi vaikka millä mitalla.
Tänään vietin laatuaikaa rakkaan enoni kanssa. kävimme marjastamassa ja kyläkaupalla jäätelöllä.
Jännä myöntää mutta marjastaminen on erittäin kivaa puuhaa jos ei oteta lukuun tämän päivän auringon pistosta ja pientä eksymistä rämeikköön. Saa nähdä että pääsenkö huomena edes liikkeelle :D.
rakkaudella Outolintu
Eilinen oli rauhallinen päivä kotona yksin. Katsoin lempi elokuvani varmaan miljoonatta kertaa. Illalla lähdin vaeltamaan metsään ja etsimään inspiraatoita rakkaan ystäväni syntymäpäivälahjaan, niitähän löytyi vaikka millä mitalla.
Tänään vietin laatuaikaa rakkaan enoni kanssa. kävimme marjastamassa ja kyläkaupalla jäätelöllä.
Jännä myöntää mutta marjastaminen on erittäin kivaa puuhaa jos ei oteta lukuun tämän päivän auringon pistosta ja pientä eksymistä rämeikköön. Saa nähdä että pääsenkö huomena edes liikkeelle :D.
rakkaudella Outolintu
perjantai 5. heinäkuuta 2013
juoksua jäisten timanttien alla
Tänään tuli juostua jäisten timanttien alla ja tunnettua se kun kaadum märälle ruohikolle joka nappaa sinut kiinni kuin lämmin syli. Jäin makaamaan sateeseen hetkeksi ja miettimään maailmanmenoa. Tänään mielestäni maailma kulkee hitaasti edeten, kuin odottaen että joku pistäisi siihen vauhtia. En välittänyt ajasta vaan annoin sen madella päivän läpi.
elikkäs selkokielellä :
Tänään tuli sitten juostua jäätävässä kaatosateessa nauraen ja kuunnellen musiikkia. Päivän aikana kerkesin stressata turhista asioista ja syödä suussa sulavia sulkaakeksejä, Katsoa nyyhkyleffan ja tunteellinen ihminen kun olen niin itkin silmät päästäni.
tänään opin yhden asian, sem että pitää uskaltaa uskaltaa sillä jos ei uskalla, ei tiedä mistä voi jäädä paitsi.
seuraavaksi pieni uniruno unestani jonka näin viimeyönä:
Istun vanhan lelukaupan näyteikkunalla. Pukuni on repaleinen ja muutenkin likainen. Ei minua kukaan huoli sillä olen istunut tässä samalla kohdalla jo 12vuotta. Kaikki katsovat vain uusia leluja. Epäluonnollisen kauniita barbeja ja muita uutuuttaan kiiltäviä leluja. Tunnen käden olkapaalläni. Ymmärrän sen että n aikani lähteä. Ilmalennon kautta päädyn roskikseen. Roskalavan päältä tielle jossa auto ajaa päälleni niin että posliinista tehdyt kasvoni särkyvät miljooniin palasiin. Auton omistaja nostaa minut mukaansa ja vie nukke sairaalaan. Siellä saan uudet kasvot. Minut palautetaan taas häpeä penkkiin ja kuulen kuinka ihmiset sanovat " ompa oudon kaunis nukke, niinkuin elävä". Pikku tyttö näkee minussa eloa ja vie minut kotiinsa. Ennen kuin nousen auton kyytiin , katsahdan itsseäni maassa olevsta vesilätäköstä. Nuo kasvot eivät kuuluneet minulle. Nukelle joka on sisältä synkkää pimeyttä eikä ollenkaan valoa. alistun kohtaloooni kunnes kuulen sanat. " sinulle tulee minun kanssa hyvä koti, älä pelkää"
rakkaudella. outolintu
elikkäs selkokielellä :
Tänään tuli sitten juostua jäätävässä kaatosateessa nauraen ja kuunnellen musiikkia. Päivän aikana kerkesin stressata turhista asioista ja syödä suussa sulavia sulkaakeksejä, Katsoa nyyhkyleffan ja tunteellinen ihminen kun olen niin itkin silmät päästäni.
tänään opin yhden asian, sem että pitää uskaltaa uskaltaa sillä jos ei uskalla, ei tiedä mistä voi jäädä paitsi.
seuraavaksi pieni uniruno unestani jonka näin viimeyönä:
Istun vanhan lelukaupan näyteikkunalla. Pukuni on repaleinen ja muutenkin likainen. Ei minua kukaan huoli sillä olen istunut tässä samalla kohdalla jo 12vuotta. Kaikki katsovat vain uusia leluja. Epäluonnollisen kauniita barbeja ja muita uutuuttaan kiiltäviä leluja. Tunnen käden olkapaalläni. Ymmärrän sen että n aikani lähteä. Ilmalennon kautta päädyn roskikseen. Roskalavan päältä tielle jossa auto ajaa päälleni niin että posliinista tehdyt kasvoni särkyvät miljooniin palasiin. Auton omistaja nostaa minut mukaansa ja vie nukke sairaalaan. Siellä saan uudet kasvot. Minut palautetaan taas häpeä penkkiin ja kuulen kuinka ihmiset sanovat " ompa oudon kaunis nukke, niinkuin elävä". Pikku tyttö näkee minussa eloa ja vie minut kotiinsa. Ennen kuin nousen auton kyytiin , katsahdan itsseäni maassa olevsta vesilätäköstä. Nuo kasvot eivät kuuluneet minulle. Nukelle joka on sisältä synkkää pimeyttä eikä ollenkaan valoa. alistun kohtaloooni kunnes kuulen sanat. " sinulle tulee minun kanssa hyvä koti, älä pelkää"
rakkaudella. outolintu
torstai 4. heinäkuuta 2013
Normi päivä metsän suojissa tai sitten ei....
Tietääkö teistä kukaan sitä tunnetta kun mikään ei mene niinkuin pitää, mutta jälkeenpäin se näyttää jo sellaiselle että siinä mitä tapahtui, oli jotain järkeä. Niin tapahtui tänään minulle:
Pitkälle yöhön valvottuani sain kammettua itseni jollain ilveellä ylös sängystä jo kello 11. Normi aamu eli se että äiti istui koneen äärellä ja makoilen meidän sohvalla katsoen jotain ihme kokkisarjaa. Väsyneissä tunnelmissa menin yläkertaan ja VIHDOIN!! Sain pitkän ajan projektini valmiiksi joka tässä tilanteessa oli saada vaatehuoneeni näyttämään siltä että sinne ei ole pistetty jotain ylienergistä räyhähenki riesua viskomaan tavaroita.
Alhalta kuului vieraiden ääniä ja uteliaisuus tietenkin otti taas vallan. Menin alas valtakunnastani eli omasta vintti huoneestani.
Ennen kuin pääsin edes alas asti, äiti jo hössötti siitä että minun pitää lähteä heidän kanssaan Isolle melkuttimelle uimaan ja grillaamaan laavulle.
Suostuin ja matka alkoi sillä että lähdimme suunnistamaan järvelle päin. ( matkan ainut onnistunut osa)
Laavun löysimme helposti. sitten tuli matkan haastavin juttu eli saada tuli nuotioon ilman kunnollista sytytintä ja paperia. Paperin sai tällä kertaa korvata kuitit ja vanhat junaliput.
Uinnin jälkeen rannalta kuului kysymys että miten tää makkarapaketti avataan ilman saksia josta seurasi se että koko poppoo räjähti nauruun. No hyvin menee. tällä kertaa sakset saivat väistyä autonavaimien tieltä. Saatiin syötyä ja hetken istuttiin pienen mäen päällä . päätettiin lähteä vähän kauemmas uimaan ja katsottiin että tuli olisi kunnolla sammunut. no eipä ollutkaan sillä porukan pienin sai päähänsä heittää muutaman lisäpuun nuotioon ja herneenkuoret. nolona päädyttiin sitten syyttämään toisia grillaajoita siitä. loppujen lopuksi selvisi todellinen syyllinen. elikkäs näin käy kun päästää metsään kaupunkilaiset ja maalaisen joka osaa käyttää kaikkea outoa välineenä. tunnin uimisen jälkeen selvitiin kuitenkin kotiin asti hiukan väsyneinä :3
elikkäs yhteen veto päivästä : hauskaa ystävien kanssa, naurua, yksi itku ja hyvää ruokaa :3.
rakkaudella, outolintu
Pitkälle yöhön valvottuani sain kammettua itseni jollain ilveellä ylös sängystä jo kello 11. Normi aamu eli se että äiti istui koneen äärellä ja makoilen meidän sohvalla katsoen jotain ihme kokkisarjaa. Väsyneissä tunnelmissa menin yläkertaan ja VIHDOIN!! Sain pitkän ajan projektini valmiiksi joka tässä tilanteessa oli saada vaatehuoneeni näyttämään siltä että sinne ei ole pistetty jotain ylienergistä räyhähenki riesua viskomaan tavaroita.
Alhalta kuului vieraiden ääniä ja uteliaisuus tietenkin otti taas vallan. Menin alas valtakunnastani eli omasta vintti huoneestani.
Ennen kuin pääsin edes alas asti, äiti jo hössötti siitä että minun pitää lähteä heidän kanssaan Isolle melkuttimelle uimaan ja grillaamaan laavulle.
Suostuin ja matka alkoi sillä että lähdimme suunnistamaan järvelle päin. ( matkan ainut onnistunut osa)
Laavun löysimme helposti. sitten tuli matkan haastavin juttu eli saada tuli nuotioon ilman kunnollista sytytintä ja paperia. Paperin sai tällä kertaa korvata kuitit ja vanhat junaliput.
Uinnin jälkeen rannalta kuului kysymys että miten tää makkarapaketti avataan ilman saksia josta seurasi se että koko poppoo räjähti nauruun. No hyvin menee. tällä kertaa sakset saivat väistyä autonavaimien tieltä. Saatiin syötyä ja hetken istuttiin pienen mäen päällä . päätettiin lähteä vähän kauemmas uimaan ja katsottiin että tuli olisi kunnolla sammunut. no eipä ollutkaan sillä porukan pienin sai päähänsä heittää muutaman lisäpuun nuotioon ja herneenkuoret. nolona päädyttiin sitten syyttämään toisia grillaajoita siitä. loppujen lopuksi selvisi todellinen syyllinen. elikkäs näin käy kun päästää metsään kaupunkilaiset ja maalaisen joka osaa käyttää kaikkea outoa välineenä. tunnin uimisen jälkeen selvitiin kuitenkin kotiin asti hiukan väsyneinä :3
elikkäs yhteen veto päivästä : hauskaa ystävien kanssa, naurua, yksi itku ja hyvää ruokaa :3.
rakkaudella, outolintu
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Hellou!
Elikkäs, aloitin taas blogin pidon. Blogissani kerron sen miten maailman näen. Koitan kirjoitella joka päivä mutta en voi luvata mitään. Lähinnä blogi päivitykset tulevat olemaan kuvia ja runoja ja pieniä tarinoita
okei, seuraavaksi hiukan minusta :
Olen muutamaa viikkoa vaille 16vuotias ammattikoulaan aloitteleva villikko joka tykkää kirjoitella runoja kuten varmaan tulette huomaamaankin. Harrastuksia minulla on tanssi, maalaus, ruuanlaitto , laulaminen ja ennen kaikkea runoilu. Ammattiin olisi tarkoitus valmistua neljän vuoden sisään.
hmm... sitten ehkä jotain elämästäni:
elämäni pyörii aikalailla, Loppi , Hyvinkää, Helsinki, Hämeenlinna väliä. ystävät ovat erittäin iso osa elämääni ja heidän kanssaan tulee paljon pyörittyä, suurin osa protulta.
maailmaa katson monista perspektiiveistä joita olen oppinut käyttämään protuleirin jälkeen.
maalaistyttönä paljon vietän aikaa pihalla oleillen.
perheessäni on äiti, isäpuoli, pikkusiskopuoli (7v), pikkuveli puoli ( 6v), pikkuvelipuoli (1v)
Terveisiä toisesta maailmasta kertoo jo hiukan :3 elikkäs mulle sanotaan usein sitä että olen omissa maailmoissani tai muuten näen maailman erilailla kuin muut. Okei, voihan se olla tottakin joten ihmiset jotka satutte alkaa lukea tätä , voin esittää mielipiteitä asioista hiukan erilailla joten älkää vetäkö herneitä nenäänne.
haluan ilmaista blogini kautta sitä että vaikka ihmiset näkevät kaiken erilailla, heillä voi olla samanlaisia mielipiteitä.
okei eli nyt siihen oikeaan blogitekstiin joka onkin (yllätys yllätys) osittain runomuodossa:
Havahduin päivällä siihen kun olin pakkaamassa koululaukkua, vaikka koulun alkuun onkin vielä 1kk ja 9 pvää. Tajusin odottavani koulun alkua, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. samalla sisässäni heräsi se pienenpieni pakokauhun oloinen tunne joka ilmestyy aina silloin kun ei pitäisi. Tajusin että olen menossa uuteen kouluun , uusien ihmisten luo ja pieni ääni pääni sisällä koitti sanoa minulle että mitä jos käy niinkuin anna tapiossa? samalla kuitenkin tapani mukaan koitin pysyä optimistisena ja miettiä että kaikki menee hyvin. päivällä sitten puhuttiiin äidin kanssa tulevaisuudesta ja noh.. pienellä jännitykjsellä odotan kiipulan punaportin pisteen palvelualojen valmentavan alkamista.
päädyin äskön lukemaan vanhaa runopäiväkirjaani ja silmääni osui suoraan yksi runo viimevuodelta. ( olisikohan ollut aikaa kun piti hakea kiipulaan)
kuvaa hyvin joitain ajatuksiani:
Pieni tyttö katsoo lintua jonka silmistä näkee todellisen kaaoksen. Ajan johon tyttö haluaisi. Aikuisuuteen, millloin lapsista ja aikuisista tehdään tämän systeemin orjia. Tyttö luulee sitä paratiisiksi mutta se on vain maanpäällinen helvetti jonka läpi on jokaisen pakko kulkea.
rakkaudella Outolintu.
okei, seuraavaksi hiukan minusta :
Olen muutamaa viikkoa vaille 16vuotias ammattikoulaan aloitteleva villikko joka tykkää kirjoitella runoja kuten varmaan tulette huomaamaankin. Harrastuksia minulla on tanssi, maalaus, ruuanlaitto , laulaminen ja ennen kaikkea runoilu. Ammattiin olisi tarkoitus valmistua neljän vuoden sisään.
hmm... sitten ehkä jotain elämästäni:
elämäni pyörii aikalailla, Loppi , Hyvinkää, Helsinki, Hämeenlinna väliä. ystävät ovat erittäin iso osa elämääni ja heidän kanssaan tulee paljon pyörittyä, suurin osa protulta.
maailmaa katson monista perspektiiveistä joita olen oppinut käyttämään protuleirin jälkeen.
maalaistyttönä paljon vietän aikaa pihalla oleillen.
perheessäni on äiti, isäpuoli, pikkusiskopuoli (7v), pikkuveli puoli ( 6v), pikkuvelipuoli (1v)
Terveisiä toisesta maailmasta kertoo jo hiukan :3 elikkäs mulle sanotaan usein sitä että olen omissa maailmoissani tai muuten näen maailman erilailla kuin muut. Okei, voihan se olla tottakin joten ihmiset jotka satutte alkaa lukea tätä , voin esittää mielipiteitä asioista hiukan erilailla joten älkää vetäkö herneitä nenäänne.
haluan ilmaista blogini kautta sitä että vaikka ihmiset näkevät kaiken erilailla, heillä voi olla samanlaisia mielipiteitä.
okei eli nyt siihen oikeaan blogitekstiin joka onkin (yllätys yllätys) osittain runomuodossa:
Havahduin päivällä siihen kun olin pakkaamassa koululaukkua, vaikka koulun alkuun onkin vielä 1kk ja 9 pvää. Tajusin odottavani koulun alkua, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. samalla sisässäni heräsi se pienenpieni pakokauhun oloinen tunne joka ilmestyy aina silloin kun ei pitäisi. Tajusin että olen menossa uuteen kouluun , uusien ihmisten luo ja pieni ääni pääni sisällä koitti sanoa minulle että mitä jos käy niinkuin anna tapiossa? samalla kuitenkin tapani mukaan koitin pysyä optimistisena ja miettiä että kaikki menee hyvin. päivällä sitten puhuttiiin äidin kanssa tulevaisuudesta ja noh.. pienellä jännitykjsellä odotan kiipulan punaportin pisteen palvelualojen valmentavan alkamista.
päädyin äskön lukemaan vanhaa runopäiväkirjaani ja silmääni osui suoraan yksi runo viimevuodelta. ( olisikohan ollut aikaa kun piti hakea kiipulaan)
kuvaa hyvin joitain ajatuksiani:
Pieni tyttö katsoo lintua jonka silmistä näkee todellisen kaaoksen. Ajan johon tyttö haluaisi. Aikuisuuteen, millloin lapsista ja aikuisista tehdään tämän systeemin orjia. Tyttö luulee sitä paratiisiksi mutta se on vain maanpäällinen helvetti jonka läpi on jokaisen pakko kulkea.
rakkaudella Outolintu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)