Tänään tuli juostua jäisten timanttien alla ja tunnettua se kun kaadum märälle ruohikolle joka nappaa sinut kiinni kuin lämmin syli. Jäin makaamaan sateeseen hetkeksi ja miettimään maailmanmenoa. Tänään mielestäni maailma kulkee hitaasti edeten, kuin odottaen että joku pistäisi siihen vauhtia. En välittänyt ajasta vaan annoin sen madella päivän läpi.
elikkäs selkokielellä :
Tänään tuli sitten juostua jäätävässä kaatosateessa nauraen ja kuunnellen musiikkia. Päivän aikana kerkesin stressata turhista asioista ja syödä suussa sulavia sulkaakeksejä, Katsoa nyyhkyleffan ja tunteellinen ihminen kun olen niin itkin silmät päästäni.
tänään opin yhden asian, sem että pitää uskaltaa uskaltaa sillä jos ei uskalla, ei tiedä mistä voi jäädä paitsi.
seuraavaksi pieni uniruno unestani jonka näin viimeyönä:
Istun vanhan lelukaupan näyteikkunalla. Pukuni on repaleinen ja muutenkin likainen. Ei minua kukaan huoli sillä olen istunut tässä samalla kohdalla jo 12vuotta. Kaikki katsovat vain uusia leluja. Epäluonnollisen kauniita barbeja ja muita uutuuttaan kiiltäviä leluja. Tunnen käden olkapaalläni. Ymmärrän sen että n aikani lähteä. Ilmalennon kautta päädyn roskikseen. Roskalavan päältä tielle jossa auto ajaa päälleni niin että posliinista tehdyt kasvoni särkyvät miljooniin palasiin. Auton omistaja nostaa minut mukaansa ja vie nukke sairaalaan. Siellä saan uudet kasvot. Minut palautetaan taas häpeä penkkiin ja kuulen kuinka ihmiset sanovat " ompa oudon kaunis nukke, niinkuin elävä". Pikku tyttö näkee minussa eloa ja vie minut kotiinsa. Ennen kuin nousen auton kyytiin , katsahdan itsseäni maassa olevsta vesilätäköstä. Nuo kasvot eivät kuuluneet minulle. Nukelle joka on sisältä synkkää pimeyttä eikä ollenkaan valoa. alistun kohtaloooni kunnes kuulen sanat. " sinulle tulee minun kanssa hyvä koti, älä pelkää"
rakkaudella. outolintu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti